After Dark Helsinki, Teurastamo ja täysikuu – After Dark Helsinki, Slaughterhouse and Full Moon

Täysikuu loistaa taivaalla. Kylmä ilma pureutuu poskiin ja huurustaa hengityksen. The full moon shines in the sky. Cold air bites your cheeks and ices your breath.


Jalkani tärisevät, mutta en kerro sitä muille. He rupattelevat jonkin televisiosarjan viimeisimmästä jaksosta eivätkä kiinnitä minuun huomiota. Kävelen edellä ja poltan savuketta. Se rauhoittaa hermoja, mutta ei ole pitkävaikutteista. My legs are shaking, but I won’t tell it to others. They talk about the latest episode of a television series and don’t pay attention to me. I walk ahead and smoke a cigarette. It calms the nerves but is not long lasting.

Pyhäinpäivä, Halloween tai Samhain, on sitä aikaa, kun vastuullinen aikuinenkin voi hetkeksi laskea irti naamioistaan ja elää vapaana. Holy Day, Halloween or Samhain, is a time when a responsible adult can momentarily let go of their masks and live free.

Pysähdymme hetkeksi Teurastamon porteille. Hätkähdän, kun joku liikkuu varjoissa. Mies kietaisee mustan jätesäkin suun kiinni ja nostaa sen olalleen. Vieressäni nauretaan ja joku heittää, että ensimmäinen ruumis on bongattu. Nauran mukana, mutta en niin aidosti kuin haluaisin. We stop for a moment at the slaughterhouse gates. I startle when someone moves in the shadows. The man wraps a black garbage bag and lifts it to his shoulder. There’s a laugh next to me and someone throws that first body is spotted. I laugh but not as genuinely as I would like.

Siirrymme peremmälle tapahtuma-alueelle. Olemme osallistumassa After Dark Helsinki -ryhmän järjestämään kauhutapahtumaan, joka pidetään vanhan teurastamon syövereissä. Vaihdamme lippumme rannekkeisiin ja ystävällinen asiakaspalvelija muistuttaa meitä turvasanasta. We move further into the event area. We are taking part in a horror event organized by the After Dark Helsinki group, held in the old slaughterhouse. We change our tickets to bracelets and our friendly customer service staff reminds us of the word of safety.

Käteni tärisevät niin pahasti, että pyydän seuralaisiani odottamaan hetken. Minun on kasattava itseni. Jännitys on puristunut kerälle vatsaani kuin käärme eikä tilannetta helpota tasaiset kiljaisut ja karjahdukset mitä kuulen ympäriltäni. My hands are shaking so badly that I ask my companions to wait a moment. I have to assemble myself. Excitement has squeezed my stomach like a snake and the situation is not relieved by the steady screams and yells I hear around me.

Pystyn vain rajallisesti harhauttamaan itseäni ja lopulta meidän on pakko mennä jonon jatkoksi. Hermoja kysytään enemmän odottelussa, kuin itse tapahtumassa. I can only deceive myself to a limited extent, and in the end we are forced to go on and on. The nerves are asked more in waiting than at the event itself.

Mikään ei ole niin riipivää kuin tietää, että kohta pelottaa niin paljon, että henki meinaa lähteä, ja silti sitä seisoo jonossa parinkymmenen muun kaverin kanssa.

After Dark Helsinki ja Teurastamo tarjoava juuri sitä, mitä lupaavat mainoksissaan, veret seisauttavia hetkiä ja gorea. Jo ensimmäiset sekunnit (ohjelman alettua) ovat niin selkäpiitä riipivät, että siinä vaiheessa, kun juoksen kellariin vieviä rappusia kohti, alan pohtia turvasanaa. After Dark Helsinki and Slaughterhouse offer exactly what they promise in their ads, blood-stopping moments and gore. The first few seconds (after the program starts) are so loud that when I run towards the stairs leading to the basement, I start to ponder the word of safety.

Sydänkohtaus ei ole kaukana. Kumarrun sitomaan kengännauhoja ja edessämme oleva ovi lävähtää auki. Joukosta rohkeimmat käyvät sisään. Järjestyksenvalvoja oli sanonut koodin, jolla ohjelmaan saisi lisämaustetta. Nielaisen, mutta ystäväni ehtii pulpauttaa sanan suustaan. A heart attack is not far away. I lean over to tie the shoelaces and the door in front of us opens. The brave ones come in. The law enforcement officer had said a code to add a spice to the program. I swallow the code down, but my friend has time to kick the word out of her mouth.

”Tässä vaiheessa ikää pelkkä huutaminen, veren lentäminen, suolenpätkät ja vilkkuvat valot eivät enää riitä. Sitä kaipaa haasteita.”

Astumme viemäriltä tuoksahtavaan kellariin. Valot vilkkuvat, joku itkee. Silmäni hakeutuvat nurkkiin, löytämättä ketään. Sattumalta vilkaisen taakseni. Suustani purkautuu kirkaisu ja sen jälkeen ryntäämme eteenpäin. Koko matkaa ei voi juosta. On pakko kontata, jos meinaa mahtua. Viemärissä pelkoni purkautuu esiin nauruna. We step into the basement and it smells awful. The lights are blinking, someone is crying. My eyes turn to corners without finding anyone. Coincidentally, I look back. A scream bursts out of my mouth, and then we rush forward. You can’t run the whole way. I have to contort if I’m going to fit. In the sewer, my fears erupts with laughter.

Käytävällä vilkkuvat valot ovat niin herkullisia, ettemme pysty vastustamaan niitä. Oispa zombeja, on ajatus, joka putkahtaa mieleeni. Joku seuraa meitä? Menemme harhaan ja tunnemme sen selkänahassamme. Emme ehkä selviä hengissä täältä. The flashing lights in the hallway are so delicious that we can’t resist them. I wish there were zombies, is a thought that comes to my mind. Someone’s following us? We get lost and we feel it in our skin. We may not survive from here.

Päädymme hissiin, kontillamme. Se liikkuu ja rämisee. Turvasana pyörii jälleen mielessä. Ahdistun pimeästä ja ahtaista tiloista. Kauanko vielä? Mihin me nyt joudumme? We end up in the elevator, on our container. It moves and rumbles. The word of safety revolves again in mind. I’m anxious about dark and cramped spaces. How long yet? Where are we going now?

Jotta sinä voit kokea elämyksen sellaisena kuin sinun kuuluukin, en kerro enempää. Tuskin toista samanlaista produktiota tulee, mutta pelataan varman päälle. Nautin suuresti siitä, että tarina kulki eteenpäin ja After Dark Helsinki oli nähnyt vaivaa taustatarinan eteen. Se antoi loistavan lähtöstartin ja rakensi jännitystä jo monta viikkoa ennen kuin edes osallistuimme tähän kauhuelämykseen.

So that you can experience the Experience as you should, I won’t tell you more. There will hardly be another similar production, but I play it safe. I really enjoyed the experience and After Dark Helsinki had worked hard on the background story. It gave a great start and created excitement for weeks before we even took part in this horror show.

Pidin paljon elämyksen lopussa olevasta twististä, mutta jäin kaipaamaan ongelmanratkaisua, jota edellinen toteutus The Motelli tarjoili. I really liked the twist at the end of the experience, but I missed the problem solving that the previous implementation provided at The Motel.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: