Pelosta voi löytää vahvuutta – After Dark Helsinki oli elämys – Strength can be found in fear – After Dark Helsinki was an experience

Se oli normaali iltapäivä, kun bongasin ystäväni Facebook -seinältä päivityksen. Hän oli käynyt tutustumassa kuvaajan kanssa After Dark Helsingin toteuttamaan kauhuelämykseen: The Motel eli Motelli – It was a normal afternoon when I spotted an update on my friend’s Facebook wall. He had gone to see the horror experience of The Motel, from the After Dark Helsinki, with a photographer.

Hetken mielijohteesta pistin viestiä ystävilleni, että kiinnostaisiko heitä lähteä kokeilemaan. Heitähän kiinnosti. Vasta tehtyäni ilmoittautumisen aloin oikeasti miettiä mihin olinkaan lupautunut. Epäilys nakersi mieltäni, mutta sain lohtua ystävieni herjanheitosta whatsapissa. En olisi tapahtumassa yksin. On a whim, I asked my friends if they would be interested in trying the experience out and they were. It was only after making the enrollment that I really started to think about what I had promised. The suspicion burned my mind, but I was comforted by my friends’ whining at the WhatsApp. I wouldn’t be alone.

Ehdin saada itseni psyykattua rohkeaksi, kunnes luin vahvistusviestissä olleen vastuuvapauslomakkeen uudelleen. Se oli pitkä kuin nälkävuosi, enkä ollut jaksanut käydä sen englanninkielistä versiota verkkosivuilla niin tarkkaan läpi. I managed to get myself psyched to bravery, until I read the confirmation email from discharge form again. It was a long as a python and I hadn’t been able to go through the English version of the website so closely.

Tässä siitä lyhyt ote: Osallistun After Dark Helsinki -elämykseen vapaaehtoisesti. Olen tietoinen osallistumiseen liittyvistä riskeistä ja tunnen elämyksen luonteen. Here’s a short excerpt: I’m volunteering for the After Dark Helsinki experience. I am aware of the risks associated with its participation and I feel the nature of the experience.

Olen tietoinen, että elämyksessä saatan kohdata ahtaita tiloja, ahdistavia tilanteita, simuloitua väkivaltaa, kovia ääniä, keinotekoista savua/usvaa, voimakasta kielenkäyttöä, seksuaalisia viitteitä ja/tai kosketusta, fyysistä kontaktia näyttelijöiden kanssa, voimakkaita hajuja, altistumista vedelle tai muille nesteille, ryömintää, sidontaa, valon välkettä. Olen tietoinen, että vaatteet voivat likaantua kokemuksen aikana.

I am aware that at the experience I may face cramped space with distressing situations, simulated violence, loud noises, artificial smoke/mist, strong language, sexual references and/or contact, physical contact with the actors, strong smells, exposure to water or other liquids, drift, binding, a flash of light. I am aware that clothes may get dirty during the experience.

Tietoisena After Dark Helsinki -elämykseen liittyvistä riskeistä ilmoitan, että vapautan järjestäjän ja sen edustajat kaikesta vastuusta minulle mahdollisista aiheutuvista terveyteen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, liikkumisen vapauteen, omaisuuteen ja varallisuuteen kohdistuvista vahingoista, sisältäen mahdollisen kuolemantapauksen.

Conscious of the risks associated with the After Dark Helsinki experience, I declare that I hereby release the organizer and its agents from all liability for any damage to my health, physical integrity, freedom of movement, property and property, including death.

Tuon jälkeen pelkoni moninkertaistui. Mitä siellä elämyksessä oikein oli tarkoitus tapahtua? After that, my fears multiplied. What exactly was supposed to happen there?

Tuntematon pelottaa enemmän kuin nykyhetki – The unknown scares more than the present

Kaikista kauhuskenaarioistani huolimatta päädyin elämyksen Motelliin. Se oli kuin suoraan Stephen Kingin kirjoista ja 80 -luku oli vahvasti läsnä. Jos olet vasta menossa kyseiseen elämykseen, niin tämän pidemmälle ei kannata lukea 😉 In spite of all my horror scenarios, I ended up at the Motel of the experience. It was like straight from Stephen King’s books and the 80’s was heavily present. If you are just going for that experience then you should not go beyond this.

Elämyksen alussa meille kerrattiin Motellin säännöt ja annettiin avaimet. Kun tajusin, että meidät erotettaisiin, meinasin pyörtyä. Onnistuin esittämään rohkeaa ja jopa kävelemään eteenpäin. Olin varma, että säikähtäisin niin pahasti, että sydämeni pysähtyisi. At the beginning of the experience, we were told the rules of the Motel and given the keys. When I realized that we would be separated, I almost fainted. I managed to perform boldly and even walk forward. I was sure I would be so frightened that my heart would stop.

Yksin huoneessa, joka oli selvästi miehen hotellihuone, yritin harhauttaa aivojani tutkimalla kaikkea mahdollista. Nostalgista olotilaa oli mahdotonta paeta, mutta niin myös kasvavaa jännitystä. Mitä minun oli tarkoitus tehdä huoneessa? Alone in a room that was clearly a man’s hotel room, I tried to deceive my brain by exploring everything possible. It was impossible to escape the nostalgic feeling of 80′ and the growing excitement was horrible. What was I supposed to do in the room?

Erinäisten sattumusten johdosta koin parhaaksi mennä piiloon vaatekaappiin, joka oli huoneessa. Älkää edes kysykö miksi! Se oli oikea ratkaisu ja pääsin suorittamaan elämystä eteenpäin. Koin olevani vahvempi, mitä pidemmälle elämystä elin eikä jännitys ollut enää niin ylitsevuotavaa. Due to various coincidences, I found it best to go hide into the wardrobe that was in the room. Don’t even ask why! It was the right solution and I was able to continue the experience. I felt stronger the farther I lived the experience and the excitement was no longer overwhelming.

Ystäväni olivat huomattavasti rohkeampia ja heidän aktiivisuutensa ansiosta haluni piiloutua ei ollut niin vallitseva. Taidan olla aikamoinen pelkuri todellisuudessa. Elämys opetti, että tosipaikan tullen minä taidan olla se kaveri, joka kuolee ensimmäisenä. My friends were much braver and because of their activity, my desire to hide was not so prevalent. I think I’m a pretty coward in reality. Experience taught me that in the real world, I will be the guy who dies first.

Eräässä tehtävässä, joka muistutti aikalailla pakohuonetyyppisiä pelejä, onnistuimme rikkomaan avaimen. Tämä seisautti koko toiminnan hetkellisesti ja sooloilimme elämyksessä edestakaisin osaamatta päästä eteenpäin.  Sen johdosta elämyksen loppu tuntui menevän liian nopeasti. Asioihin ei ehtinyt reagoida ja yhdessä vaiheessa ihmettelin omia reaktioitani, jotka eivät tuntuneet luontevilta. Tämä taisi johtua kiireen vaikutelmasta. In one mission that resembled escape-style games, we managed to break the key. This stopped the action momentarily and we solved the experience back and forth without knowing how to move forward. As a result, the end of the experience seemed to go too fast. There was no time to react, and at one point I wondered about my own reactions, which did not seem natural. This must have been due to the impression of haste.

Niinhän sitä sanotaan, että tuntematonta pelkää enemmän kuin käsillä olevaa ja näin kävi minunkin tapauksessa. Vaikka sätkyin kaikkea liikkuvaa, kovia ääniä sekä kosketusta, en ollut enää kauhun vallassa. Elin elämystä täysillä ja ajoittain pystyin irtautumaan todellisuudesta kokonaan. Tästä suuri kiitos loistaville näyttelijöille sekä uskomattomalle lavastukselle! After all, it is said that you fear the stranger things more than the present, and so did I. Even though I was scared of all that moved, loud noises and touch, I was no longer in terror. I lived the experience to the full and at times I was able to completely detach from reality. Thank you so much for the great actors and the incredible staging!

Näin jälkikäteen on sanottava, että koettujen tunteiden kirjo yllätti. Olin osannut varautua pelkoon, jopa kauhuun, mutta empatia, kiitollisuus ja lopussa koettu helpotus olivat sellaisia, joihin en ollut osannut varautua. Taisin jäädä koukkuun, koska olen jo varannut liput seuraavaan kauhuelämykseen, vaikka eräässä lehtiartikkelissa mainittiinkin tämän Motel -esityksen olleen toistaiseksi kaikkein kevyin. In hindsight, I must say that the range of emotions experienced surprised me. I’d been prepared for fear, even horror, but the empathy, gratitude, and relief at the end were things I had not been prepared for. I think I got hooked because I’ve already booked tickets to the next horror experience.

Pelkojen voittaminen tuntui hyvälle. Overcoming fears felt good.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: